keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Amiga 500


Olipa kerran Commodore-niminen laitevalmistaja, joka halusi tehdä asiat hieman eri tavalla. Syntyi Amiga. Amiga on jännä laite monesta syystä, joista yksi on ehkä se, että se oli aikanaan valovuosia muita valmistajia edellä. En nyt lähde tässä kuitenkaan kertomaan Amigan historiaa, enkä luokittelemaan eri Amigamalleja, koska kummastakin voisi oikeasti kirjoittaa kirjan. (ja joku on varmaan kirjoittanutkin)


Sen sijaan keskitytäänpä tuohon omaan valkoiseen laatikkoon, Amiga 500-malliin. A500-malli julkaistiin Tammikuussa 1987 ja tuotanto alkkoi vuoden puolivälissä. Mallin korvasi vuonna 1991 A500+ ja lopullisesti sen syrjäytti 1992 Amiga 600. Se oli tarkoitettu ns. "low-end"-malliksi Amiga 2000:sen ollessa lippulaivana, ja sitä myytiin n. 600$ hintaan.


A500 käyttää Motorolan 68000-prosessorisarjaa, vakiokellotaajuus on vähän päälle 7MHz ja vakiona muistia löytyy 512k. A500:sta saa stereoääntä ulos, ja tallennusvälineenä on 880k formatoitu DD-korppu. Hiiriohjaus on vakiona ja alkuperäiseen myyntipakkaukseen kuului hiiri.


Sen enempää tekniikasta, siitäkin on kirjoitettu kirjoja ja Wikipedia auttaa. Sen verran täytyy vielä mainita, että lähes mikä tahansa osa Amigassa on päivitettävissä ja korjattavissa itse. Tämä oli hienoa, koska saatoit ostaa halvalla koneen ja päivittää sitä mukaa kun tarvetta tuli.


Oman Amigani sain ilmaiseksi vanhalta koululta, josta se meinattiin heittää roskiin. Mukana ei tullut mitään, vain pelkkä yksikkö. Powerin ja WorkBench-levykkeen sekä hiiriadapterin ostin huuto.netistä parilla kympillä. En siis omista aitoa hiirtä vaan minulla on adapterin perässä tavallinen Logitechin PS/2-pallohiiri (ei kuitenkaan optinen tai laseri... ainakaan vielä :)


Koska alkuun ei löytynyt muita kuin HD-korppuja, en saanut edes kunnollista varmuuskopiota WB-levystä. Tässä yksi päivä rassatessani kuitenkin löytyi laatikollinen vanhoja DD-korppuja ja tilanne parani hieman. Koska minulla on vain WB-levy, eikä esim. AmigaBasic-levykettä, en ole saanut tietoa siirrettyä millään konstilla PC:n ja Amigan välillä. Tämä kun onnistuisi kahdella tapaa:


Toinen tapa on käyttää 720k DOS-formatoituja levyjä, jolloin Amigalla voi ajaa CrossDOS-ohjelman, joka osaa lukea DOS-formatoituja levyjä. Mutta kun ei ole CrossDOSia, ei voi lukea niitä levyjä, jolloin en saa siirrettyä CrossDOSia Amigalle. Aika pähkinä.


Toinen tapa on käyttää sarjaliitäntää tiedonsiirtoon, johon siihenkin tarvitaan jokin terminaalisofta. Ja milläpäs sen siirtää? Yksi keino olisi käyttää MS QBasicia/AmigaBasicia, ja tehdä lyhyt softanpätkä, jolla voisi siirtää jonkin kunno terminaalisoftan Amigan suuntaan. Mutta kun ei ole sitä AmigaBasic-levyä.


Tilanne on vähän kurja, kiinnostaisi kokeilla, miten Amigalta luonnistuu musiikinteko. Siihen kun saa MIDI-soittimen hyvin helposti kiinni. Mutta ehkäpä vanha kunnon huuto.net auttaa. Palataan asiaan.


EDIT 22.01.2008: A501-Lisämuisti tuli, nyt on Amigassa 1M muistia ja patterivarmennettu kello. Kellon akku täytyy varmaan vaihtaa, ei tahdo pitää virtaa kunnolla, mutta pitäisi olla suhteellisen helppo tehtävä.

tiistai 15. tammikuuta 2008

Amstrad tiedonsiirtoa

Välillä juttu edistyy Amstradin kanssakin. Tänään sain viimein rakenneltua piuhan jolla voi siirtää tiedostoja Amstradin ja PC:n välillä rinnakkaisliitännän avulla. Projekti oli itse asiassa todella yksinkertainen.



Kaapeli on tavallinen kirjoitinkaapeli (yksi yhteen kytketty) josta Centronics-pää on leikattu pois ja tilalle laitettu vanha 5 1/2" lerppuaseman lattakaapelin liitin. Liittimelle sai tehdä hieman väkivaltaa jotta se kävi, siinä kun oli yksi välipalkki väärässä paikkaa. Avasin varovasti lattaliittimen kiinnityksen ja napsuttelin yksi kerrallaan johtimet puristusliitoksiin kiinni. Oikeiden seitsemän johdon löytämiseen n. 25 joukosta kesti puolisen tuntia, mutta vaiva oli sen arvoinen. Lopuksi koteloin vielä lattaliittimen vanhan 25-p D-liittimen kuoriin. (joita niitäkin piti käsitellä vähän, ja kyllä, se on sähköteippiä siinä liittimen ympärillä) Ohjeet löytyivät loistavalta sivustolta, josta olen jo pitemmän aikaa selaillut kaikenlaisia projekteja: Parallel Ports Connection


Testausta varten iskin läppärin tulille, pöytäkoneessa kun ei ole enää rinnakkaisporttia (voi näitä nykyajan koneita...). Softana käytin CPCEMU-emulaattorin mukana tulevaa PCPARA-CPCPARA-yhdistelmää. Kaapeli toimi, siitä saatiin varmuus heti koska komunikaatio kulki kumpaankin suuntaan. Mutta tietoa ei siirtynyt, sain vain virheilmoituksen "Error transferring Block". Kokeilin muuttaa BIOSista rinnakkaisportinn asetuksia ja Windowsista sen keskeytyksen asetuksia mutta ei. Lopulta tulkkasin Babelfishillä eräältä ranskalaiselta sivulta, että softa pitää ajaa ihan oikeassa DOSissa, komentorivi ei kelpaa. Pitäisi tehdä käynnistyskorppu.


No millähän ihmeellä sen tekee, saatika sitten käynnistää siltä korpulta, kun missään koneessani ei ole korppuasemaa? No, Emergency Boot CD auttaa, sieltä löytyy mm. virtuaalinen OpenDOSin käynnistyslevyke. Sillä pääsin sitten DOSiin ja ajoin tuon PCPARAn. Ja tavaraa siirtyi, voi pojat millä nopeudella. Arvioin, että yhden 180K levykkeen siirtämiseen ei tuolla tahdilla menisi kuin 2 minuuttia.



Valitettavasti vastaan tulee nyt uusi ongelma. En viitsisi joka kerta käynnistää läppäriä boottilevyltä, kun haluan siirtää dataa Amstradin ja PC:n välillä. Mutta tähän ongelmaan onkin helppo ratkaisu, nimittäin tuon OpenDOSin asennus Dualbootiksi Windowsin rinnalle. Mutta siitä lisää sitten seuraavalla kerralla.

maanantai 14. tammikuuta 2008

Kaapin siivousta 2

Pitkästä aikaa vastaan tuli erikoinen joukko laitteistoa. Tässäpä muutama kaapin siivouksessa löytynyt:



Englannissa valmistettu kondensaattori, 250uF 100V. Merkintöjen mukaan lähtenyt tehtaalta Huhtikuussa 1951, valmistajaksi arvioisin Telegraph Condenser Company (TCC). Tyyppi CE41E, saattaapa olla lennätinkäytössä ollut? Päällä kaksi naparuuvia, joilla liitetään käyttöön.



Tuosta täytyy sanoa, että ei minkäänlaista hajua mihin on käytetty. Jokin keskipakoisvoimalla toimiva jarru? Toisella puolella n. 8mm akseli, jossa hammastus. Akselia pyörittelemällä koko sisempi kehä pyörii ja ilmeisesti kun saa tarpeeksi vauhtia niin nuo "jarru"palat ottavat ulkokehään kiinni. Jos joku tietää niin kiinnostaisi kovasti.



Elohopeakytkin, johtojen päässä on abikoliittimet. Kyllä yksinkertainen on sitten kaunista.



Lähiverkkomuunnin, valmistaja LanTronix, malli LTX-TA. Muuttaa meidän tuntemamme LAN-piuhan eli RJ45-liittimillä varustetun parikaapelin signaalin jollekin tuntemattomalle verkkokortille sopivaksi. (taitaa olla se korttikin tallessa). Liittimen vieressä SQE-kytkin ja toisella puolella ledit (PWR ja LINK). Valmistettu niinkin eksoottisessa paikassa kuin Macau (jossain kiinan lähellä).