Neljän viikon paaston jälkeen pöytäkone on vihdoin kunnossa. Uusi emolevy tuli viimein tänään postissa ja sain sen paikalleen ja kone pyörii. Mutta voitte olla varmoja että on viimeinen Asuksen tuote minkä ostan. Vaikka olin jo kerran samaisen emon asentanut, palautui nopeasti mieleeni, miksi se oli niin tuskaista.
Lankusta löytyy kaikkia pieniä oivalluksia, jotka ilmeisesti on keksitty pikkujoulujen jatkoilla kunnon tumussa. Kuten esim chassis fan-liitin. Se on lankun alareunassa niinkuin yleensä, harmi vaan että se on floppyliittimen ja viimeisen PCI-paikan välissä. Jos jommassa kummassa on jotain kiinni niin on muuten todella mukava laittaa se fan-liitin paikalleen. Piirisarjan toinen siili on matala ja leveä ja toinen kapea ja korkea. Itselläni on vähän isompi prossun tuuletin (Nexus XIR), joka tietenkin ottaa siihen kapeaan ja korkeaan kiinni. Piti käydä pihalla rälläköimässä pala pois kiinnikepellistä. Muutenkin tilaa on niukasti siellä missä sitä tarvitsisi.
Pari hyvääkin juttua lankusta löysin. Takalevyn vammaiset peltilipareet on korvattu pehmeällä ja joustavalla äänieristyslevyllä. Hiton hyvä idea, sillä ne lipareet tuppaavat aina jäämään vääriin kohtiin kiinni. Ja kerrankin BIOSin fläshääminen on oikeasti helppoa.
Niin tai näin, kituutan tällä emolla jonkin aikaa ja sitten heitän menemään. Eipä tule ikävä, toisin kuin legendaarista Abitin KN9:ä, joka tällä hetkellä majaa servossa. Sitä voi jo sanoa toimivaksi ratkaisuksi
EDIT: Ostin sitten huuto.netistä Abitin KN9 SLI:n vielä varalle, halvalla kun sain. Siihen voi ainakin luottaa hätätapauksessa.
EDIT: 9.6.08. Takuuvaihdettu emo on toiminut jo kaksi viikkoa ja yhtäkkiä meni pimeäksi. Kone jäätyi, buuttasin, valot syttyy, tuulettimet pyörii jne, mutta mitään ei tapahdu. Näyttö on pimeä, mittani on täysi, Asus saa lähteä ja KN9 SLI tilalle ja kas, toimii. Ehdin jo hetken epäillä virtalähdettä mutta aivan suotta.
