Panasonic kasettinahuri

Kaapin perukoilla on ollut pienen iäisyyden vanha Panasonicin kasettinauhuri. Kasettiluukku puuttuu ja etuosan ruuvit ovat hävinneet, joten kuoret vähän irvistävät. Muuten ihan siistissä kunnossa ja toimikin testattaessa. Virtalähteenä voi käyttää C-koon paristoja tai verkkovirtaa ja nauhurissa itsessään on kohtuullisen hyvä monokaiutin ja pieni mikrofoni. Liitännät ovat monipuoliset, löytyy kuuloke, mikrofoni ja mikrofonin REMOTE-ohjausliitännät, samoin 5-pinninen DIN-liitäntä josta saa äänet ulos ja sisään.
Muistan että nauhuri oli tarkoitus joskus liittää Amstradiin, mutta silloisilla elektroniikan taidoilla en löytänyt/osannut tehdä sopivaa liitäntäjohtoa. Nyt kun Amstrad on saatu jokseenkin käyttökuntoon niin etsinkin siihen nuo puuttuvat ruuvit ja teen sopivan piuhan itse. Nostalgia-arvoa laitteella on paljon, on kuulemma joskus maksanut aika reilusti markkoja.

Kaapin siivous

Muutamia laitteita kuvina.



Kaappia siivotessa löytyi säätömuuntaja, ulostulo 0-275VAC 4A. Luultavasti entiseltä koululta jostakin säädettävästä erotusmuuntajasta.



Isä oli ottanut jollain markkinoilla kuvan moottoripolkupyörästä. Toivottavasti tuo 1000 ei ole hinta...



S3 Vision64 VLB-Näytönohjain. Olen sanaton.

Palm Vx

Palm V julkaistiin 1999, siinä oli 2 Megaa muistia ja Motorolan Dragonball 16MHz prosessori ja PalmOS 3. Pari kuukautta myöhemmin julkaistiin huippuun asti kehitelty versio, Palm Vx. Vx:ssä oli huikeat 8 Megaa muistia ja prosessorin kellotaajuus oli nostettu 20MHz:iin. Alkuun Vx:ssä oli PalmOS 3.3 ja myöhemmin 3.5. Aikoinaan Palmin sivuilta sai päivityksen aina versioon 4.1 asti, mutta nyttemmin firman politiikka on vaihtunut ja "uusin" virallinen ohjelmistoversio on 3.5.3.
Vx-malli oli Palmin lippulaiva ilmestyessään. Se oli sen ajan überkämmenmikro, joka löytyi jokaiselta itseään kunnioittavalta bisnesmieheltä tai jupilta. Nykyään 20MHz teho on lähinnä taskulaskinluokkaa, ja 4-bitin harmaasävyinen 160x160 pisteen näyttö tuntuu aika karsitulta. Lisäksi nykyään kännykät ovat aika hienosti syrjäyttäneet kämmenmikrot, itsellänikin on tosiaan kommari, eikä esim. uusinta Palmia, josta löytyy aika paljon samoja ominaisuuksia. Silti laitteessa on sitä jotain, joka uusista laitteista puuttuu. Sitä mustavalkonäytön tunnelmaa. Vx on yhä Palmin kaikista kevein malli (vain 115g) ja netti on edelleen pullollaan ohjelmia jopa Palm Pilotille asti, joten käyttöä vanhallekin löytyy.
Oman yksilöni ostin kirpputorilta vaivaisella 40 eurolla. Mukaan tuli kaikki alkuperäinen, CD:t, ohjekirjat ja HotSync-teline sekä Magellanin GPS-palikka, jolla Vx:stä sai tehtyä navigaattorin. Jotain vikaa laitteessa oli oltava, kun noin halvalla sain, ja se selvisikin äkkiä. Taustavalo ei toiminut ja akku kului huiman nopeasti tyhjiin. No vähän aikaa tutkiskelin asiaa ja sitten Vx unohtui kaapin perukoille.
Tuossa äskettäin sitten lueskelin juttua Vx:n akun vaihtamisesta ja silmiin osui juttu joka kertoi syyn akun tyhjenemiseen. Tietyllä sarjanumerolla varustetuista (kuten 50G-alkuiset niinkuin itselläni) V-sarjan laitteista hajoaa taustavalon piiri, jolloin taustavalo ei toimi ja akku kuluu nopeasti. Ilmeisesti piiri menee yksinkertaisesti oikosulkuun. Koska taustavalo on näissä malleissa muutenkin huono, vian voi nopeasti korjata juottamalla koko piirin irti Palmin emolevyltä. Sivuilta löytyi ohjeet tähänkin, Palmin sivuja kuumennetaan hiustenkuivaajalla ja kuori aukeaa, jonka jälkeen piirin voi juottaa irti. Näin siis tein ja latasin Palmin eilen illalla ja tätä kirjoittaessani puolet akusta on vielä jäljellä, normaalisti koko akku olisi jo tyhjä. Akkukesto ei siis ole mitenkään päätä huimaava, mutta akkukin voi olla hieman kulunut jo.
Softaa siis Palmiin löytyy vaikka kuinka. Magellanin GPS-palikka toimii kahdella AAA-paristolla ja sitä käyttäviä sovelluksia on pilvin pimein. Itselläni on Magellanin oma NavCompanion ja opensource-pohjainen cotoGPS käytössä. Lisäksi löytyy tietysti piirto-ohjelmia ja pari peliä. Piirrettävien muistiinpanojen teossa Palm onkin mitä parhain laite. Linuxinkin Palmiin saisi, mutta mitään hyötykäyttöä sillä ei taida olla, se on lähinnä koodailuun ja testauskäyttöön tarkoitettu.

Aikani taas testailtua akkukestoa ja GPS:ää Palm luultavasti unohtunee kaappiin, mutta jonain päivän taas kiinnostus herää ja taas ajan HotSyncin läpi tavaraa siihen. Hieno laite se kuitenkin on, ei voi kieltää, varsinainen käyttö kuitenkin taitaa jäädä siihen GPS:ään ja satunnaiseen piirtelyyn.

29.7.2007: Akkukesto noin 2 viikkoa satunnaisella käytöllä. Vielä tarvitsee liimata kuoret kiinni niin Palmi on kuin uusi. GPSkin näyttää toimivan edelleen.

Sega SC-3000

Voisin tehdä juttua vanhoista pelikoneista vaikka kuinka pitkään. Tällä kertaa käsiin osui Segan SC-3000-järjestelmä, joita löytyi peräti kaksi kappaletta. Järjestelmään löytyi itse konsoli, TV-modulaattori, kaksi Atari-standardin mukaista Joystickia, virtalähde ja muutama ohjelmamoduli.
SC-3000 ilmestyi 1983 ja oli SG-1000-mallin kehitelty versio. SG-1000 oli pelkästään pelikäyttöön, eikä siinä ollut näppäimistöä ollenkaan. Myöhemmin ilmestyi SC-3000H, jossa oli huomattavasti parempi näppäimistö ja enemmän muistia. Lisäksi ilmestyi SF-7000-lisämoduli, jolla saatiin korppuasema ja sarja- sekä rinnakkaisportit käyttöön.

Laitteisto toimi ja sehän piti testata. Näppäimistö on kumimainen ja sen huomaa heti käytössä. Joystickit ovat myös hyvin lelumaisia, niiden akseleita ei ole laakeroitu mitenkään joten muovi hankaa muovia vasten ja tuntuma häviää. Onneksi Atari-standardi mahdollistaa esim. TAC-2:sen liittämisen. Ohjelmat ja pelit toimitetaan Nintendomaiseen tapaan moduleilla, mutta myös kasettiasemalle löytyy liitännät. Laitteen takaa löytyy myös muita kryptisiä liitäntöjä, ilmeisesti mm. puhesyntetisaattorille ja valokynälle. TV-Modulaattori huolehtii signaalin muuntamisesta UHF-alueelle jolloin kuva saadaan TV:stä ulos.

Toimivuus testattaessa oli hieman kyseenalaista, BASIC-moduli hirtti kiinni pari kertaa kun yritin koodailla pieniä testiohjelmia. Golfpeli ja eräänlainen rallipeli toimivat kyllä jokseenkin hyvin, pelituntuma ei ollut mikään mahtava varsinkaan omilla Joystickeilla, puhumattakaan kumisesta näppäimistöstä. Grafiikka on aikaisekseen perustasoa, samoin äänet.

Wikipedia kertoo laitteen varustelun aika vaatimattomaksi. Prosessori pyörii noin 3.6Mhz vauhdilla, RAMia löytyy 16kB (Grafiikalle tosin omat 128kB). Äänipuolen hoitaa Texas Instrumentsin piiri, joka pystyy tuottamaan neljästä kanavasta monoääntä. Saman firman näytönohjain pystyy 256x192 tarkkuuteen ja 16 väriin, laitteistospriteja voi olla käytössä jopa 32 kappaletta.

SC-3000 ei ollut ilmeisesti kovin suosittu, mikä ei ole ihme surkean näppäimistön ja muovisten peliohjainten takia. Siitä kuitenkin kehiteltiin edelleen yksi Segan onnistuneimmista tuotoksista, joka kulkee nimellä Sega Master System.

Vanha Philipsin partakone

Noniin, vastaan tuli tämmöinen harvinaisuus, Philipsin Philishave-partakone 60-70-luvulta (arvio, tietääkö joku paremmin?). Philipshän on tehnyt partakoneita jo vuodesta 1939 lähtien. Pitkien karvojen rajain löytyy, samoin rulla leikkuusyvyyden säätöä varten. Teräyksikkö lähtee pois puhdistusta varten. Koneelle kuuluisi ilmeisesti olla vielä säilytyskotelo ja puhdistusvälineet, mutta niitä ei löytynyt. Kone on suhteellisen kookas mutta laadukkaan oloinen, lähes kaikki osat ovat metallia. Tämä kerryttää laitteelle painoa huikeat 350g.
Itse kone oli jumissa, ilmeisesti puhdistuksen/öljyämisen puutteesta johtuen ja aika likainen, joten en sitä viitsinyt lähteä testailemaan käytännössä. Tuntuu kuitenkin edelleen jämäkältä ja toimivan oloiselta, voisin hyvin kuvitella ajavani vieläkin partani tällaisella. Tosin terät ovat ehkä hieman päässeet tylsistymään ja pidän itse enemmän Brauneista.

Amstrad CPC-6128

Vanhat tietokoneet ovat itselleni hyvin sydäntä lähellä. Viritteillä on pitemmän aikaa ollut saada vanha Amstrad, ihka ensimmäinen tietokoneeni jälleen käyttöön, se kun on vain kerännyt pölyä ulkovarastossa. Kaivoin huvikseni siis sen esille ja testasin toimiiko. No, eihän se miksikään ole mennyt, ainoana vikana huomasin punaisen värisignaalin puutteen, jolloin näyttö ei toista punaista väriä. Ilmeisesti johto on poikki, koska sitä heiluttelemalla punainen näkyy.

Amstrad julkaisi CPC 464-mallin 1984, ja se oli lähes identtinen Sinclair ZX Spectrumin kanssa. CPC 6128-malli erosi edellisestä lähinnä isommalla muistilla, paremmalla näppäimistöllä ja 3" levyasemalla (464:sessa oli kasettiasema.) Koko tietokone on vanhaan hyvään malliin sijoitettu näppäimistön sisään, virtalähde sen sijaan on monitoriosassa.

Amstradissa on Zilogin Z80-pohjainen 4Mhz prosessori ja 128k muistia on käytettävissä 64 kilon lohkoissa, eli "Pankeissa". Näytönohjain kykenee kolmeen eri tilaan, 160x200, 320x200 ja 640x200. Tosin resoluution suurentuessa yhtäaikaa näytettävien värien määrä tippuu kuudestatoista kahteen. Yhteensä eri värejä on 27 ja niiden värikoodit onkin näppärästi painettu levyaseman yläpuolelle (kuvassa oikealla). Ääntä saa ulos 5-bittisenä stereona kaikkiaan kolmea kanavaa, vasen, keski ja oikea, ohjelmoimalla. 3" levyasema on silloisen Hitachin standardi ja täten poikkeaa meille tutuksi tulleesta Sonyn 3,5" standardista. Takaa ja vasemmalta sivulta löytyy monipuoliset liitännät; Atari-mallinen Joystick-portti, kuulokeliitäntä, rinnakkaisportti, sarjaportti, laajennusportti, lisälevy- ja kasettiaseman liitäntä.
Käyttöliittymänä Amstradissa pyörii ROMille poltettu Locomotive Basic. Koneella voidaan ajaa myös CP/M-käyttöjärjestelmää. Laajennusliitäntään voisi myös lisätä lisäROM-palikan esim. kiintolevyä tai 3,5" levyasemaa tukemaan.

Aikalaisiin muihin koneisiin kuten C64 verrattuna Amstrad ei oikein onnistunut pelikoneena. C64:seen verrattuna sen heikohko äänipiiri ja laitteistopohjaisen ruudun vierityksen puute tekivät siitä heikon kilpailijan. Toisaalta levyjä käyttävät ohjelmistot toimivat Amstradissa paremmin, koska C64:sen levyohjaimen toiminta oli hidasta. Niinpä Amstrad oli vahvoilla esim. kaupallisissa sovelluksissa.

Itselläni löytyy Amstradiin alkuperäinen käyttöohjekirja suomeksi ja englanniksi, noin sata peliä, parikymmentä ohjelmaa, CP/M 2.2 ja 3-levykkeet, Brotherin matriisikirjoitin ja TAC-2:sen kopiojoystick. Aikoinaan koneella tuli pelailtua ja koodailtua kaikkea hienoa. Sedälläkin oli samanlainen joka myöhemmin meni serkuille, sen kunnosta en tarkemmin tiedä, liekö enää toimiva.

Mikäli saan huoneeseen järjesteltyä tilaa, aion ottaa Amstradin pysyvään käyttöön. Jos tarvitsee pikaisesti koodailla jokin pieni koodinpätkä esim. laskutoimitusten suoritukseen, ei muuta kuin virrat päälle ja BASIC tottelee saman tien. Lisäksi vanhat pelit ja oldskool-musiikki eivät vain tunnu oikelta emulaattorin päällä. Toivottavasti jostain löytyy vielä lisää vanhoja Hitachin korppuja täynnä mielenkiintoista tavaraa...

5.8.2007: Lisää testailtuani huomasin että levykeaseman vetohihna on taas kulunut ja venynyt pilalle. Tästä aiheutuu lukuvirheitä aika roimasti. Täytyy käydä paikallisessa sähköliikkeessä vaihtamassa hihna, kunhan kerkiän. Kyseessähän on surullinen tyyppivika näissä koneissa.

TPWX / Laiteblogin synty

Eli idean siis sain Antti Ahosen Laiteblogista, kiitokset hänelle. Lähinnä halusin ilmaista sitä laitteiden määrää, joka eteeni sattuu lähes joka päivä. Kotoa löytyy jos jonkinlaisia tietotekniikkaan, elektroniikkaan, mekaniikkaan, ym. liittyviä laitteita. Pyrinkin aina joutaessani ja mielenkiintoisen laitteen kohdalle osuessa kertomaan siitä täällä. Yritän myös aina saada kuvan mahdollisuuksien mukaan kyseisestä laitteesta.