Televa MD 500 - metallinilmaisin

Serkkuni Heinolasta lähetteli sähköpostilla kuvia tällaisesta kapistuksesta (kiitokset Maukalle!). Kyseessähän on siis Televan valmistama metallinilmaisimen "Basic Unit" eli ilmeisesti kyseessä on pelkkä ohjausyksikkö. Tyyppikilven mukaan malli on MD 500 ja laite toimii tutulla 230V/50Hz käyttöjännitteellä sekä tehontarpeeksi on ilmoitettu 60W.


Kannen alta paljastuvat ilmaisinpaneeli, säätimet testipisteille(?), herkkyydelle ja kytkimet virralle sekä jollekkin tuntemattomalle valinnalle (teksti näkyy kuvasta aika huonosti). Allekirjoittaneen veikkaus on, että herkkyysäädin säätää taajuutta, koska se vaikuttaa Wikipedian artikkelin mukaan suoraan tunnistuksen herkkyyteen. Pienemmällä taajuudella "pureutuvuus" on suurempi, mutta pienemmät esineet löytyvät huonommin ja päinvastoin.


Sähköpostiviestissä arveltiin, että ilmaisinosa on pelkkä kuparilangasta tehty kieppi ja sehän pitää hyvinkin paikkaansa, koska kyseessä on metallikäämi. Metallinilmaisimet/-paljastimet toimivat sähkömagneettista induktiota hyödyntämällä.

Sähkömagneettinen kenttä syntyy, kun mihin tahansa metallijohtimeen kytketään virta. Magneettikentän voimakkuus riippuu johtimessa kulkevasta virrasta ja sen tiheys riippuu väliaineen suhteellisesta permeabiliteetista (ilmalle n. 1, metalleille suuri) ja em. kentän voimakkuudesta.

Eli yksinkertaistettuna magneettikentän tiheys kasvaa, jos sen lähistölle tuodaan jotakin metallia. Nyt jos toista käämiä käytetään tämän muutoksen havaitsemiseen (magnetometri), meillä on metallinilmaisin.

Erittäin tiivistetyn sähkömagneettisen teorian keventämiseksi otamme loppuun vielä "mitä se on syönyt" -kuvan.

Tehoa paristoista

Rupesin tuossa ajan kuluksi taas rakentelemaan elektroniikan komponenteista kaikkea jännää. Vanhasta 80-luvun englanninkielisestä sähkötekniikan kirjasta löysin FS-Loop-Rail -nimisen kytkiksen, joka ilmeisesti on hyvin lähellä kelapumpun periaatetta. Kytkiksen ideana on pumpata pienjännitelähteestä suuria tehomääriä ulos pelkästään diskreettejä komonentteja käyttäen ja muodostaa virtakisko, "rail", joka mukautuu kytketyn kuorman mukaan.

Sen aikaisessa kytkennässä käytettiin radioputkea vahvistimena, 6,3V hehkujännite aukaisee putken ja hilavirta ohjaa putkea kuten kantavirta transistoria. Varsinainen tehon "pumppaus" suoritetaan muuntajapiirissä, joka muodostuu keloista L1 ja L2. Suhdeluvuksi kirjassa annettiin 1:1, joten tämä on mitä ilmeisimmin kelapumppun esi-isä.

Itselläni kun ei tietysti ollut putkea käytettävänä päätin korvata sen transistorilla. Samalla pääsin eroon paristakin ongelmasta: Putkipiiri olisi vaatinut kahden jännitelähteen käyttöä, kuten kuvastakin näkyy, kun taas transistoria voidaan ajaa yhdellä. Samalla käyttöjännite pieneni, joten arvioin piirin toimivan yhdellä tai kahdella AA-paristolla. Toisekseen käytin BC-piensignaalitransistoria, jonka hfe ja tehonkesto olivat parempia kuin vanhalla putkella.

Aluksi olin vähän epäileväinen, että toimiiko mokoma piiri ollenkaan. Ledi syttyi heti ja sitten piti kokeilla järeämpää. 40W hehkulamppukin toden totta hehkui! Ei tietysti yhtä kirkkaasti kuin oikeilla jännitteillä, mutta kyllä kämppäkaverillakin leuka loksahti. Aivan mieletön piiri! En edes jaksa kuvitella mitä kaikkia käyttötarkoituksia tälle voisi kehitellä.

Koitan saada upittua kuvan valmiista kytkiksestä jossain vaiheessa mikäli kiinnostaa rakentaa tämmöinen.