Sain tällä viikolla viimein huuto.netistä ostamani Sega Megadriven. Kunto on aivan loistava, tosin Reset-nappi ei toimi. Mukana oli kaksi alkuperäistä 3-nappista ohjainta, kumpikin loistavassa iskussa ja tietty alkuperäinen muuntaja.
Vähän historiaa: Sega Megadrive oli Segan vastaisku Super Nintendolle. Vanhempi Master System oli 8-bittinen kuten vanhempi NES, mutta Nintendon uusi SNES oli 16-bittinen ja Sega alkoi jäädä myynnissä. Oli aika siirtyä 16-bittisiin ja Mega Driven ensimmäinen painos julkaistiin Japanissa lokakuussa 1988. USA:han se saatiin tammikuussa 1989 nimellä Genesis ja Eurooppaan yli kaksi vuotta myöhemmin, marraskuussa 1990.
Mega Driven sydämenä toimii Amigastakin tuttu Motorolan 68000 jonka kellotaajuus oli 7,61MHz. Sen rinnalla on 8-bittinen Zilog Z80a, joka hoitaa äänipuolen. Keskusmuistia on 64 kilotavua, äänille 8. Grafiikkapiiri periytyy Sega Master Systemistä, mutta sitä on kehitelty edelleen. Resoluutio on täysin riittävä 320x240.
Pelit toimitettiin pelikaseteilla (cartridge), jotka sopivat MD:n päällä olevaan aukkoon. Japanissa ja USAssa oli tietysti hieman erimuotoiset aukot kuin Euroopassa, joka johti aukkojen ja kasettien viilailuun. Modpiiriä ei tarvittu, koska muita kopiosuojausmenetelmiä ei ollut. Ensimmäisessä mallissa oli äänenvoimakkuuden säätö ja kuulokeliitäntä. Kuva ja (mono)ääni saatiin TV:hen sen antenniliitännän kautta. Nappeja on tasan Power ja Reset, ohjaimessa on ristikko ja neljä nappia; A, B ja C sekä Start. Myöhemmin oli saatavilla myös kuusinappinen ohjain jonka tuki oli tosin aika olematonta.
Japanissa SNES kuitenkin piti pintansa, joten Mega Driven myynti keskittyi enemmän Eurooppaan ja USA:han. Tähän asti Segan maskottina oli Alex the Kidd (Kuka sanoi neverheard?) mutta 1991 esiteltiin kaveri, joka "antoi Mariolle turpaan". Sonic The Hedgehog tietysti. Alkuperäinen Sonic 1 onkin legendaarinen peli jo siinä mielessä, että siihen ei tarvittu kuin tasan yksi nappi ristikon lisäksi :P
1993 Mega Drivea paranneltiin radikaalisti. Konsolia pyöristettiin ja äänenvoimakkuuden säätö ja kuulokeliitäntä katosivat. Kuvan ja äänen sai nyt myös RCA-kaapelilla ulos, jolloin saatiin stereoääni käyttöön. Vanhemmassa mallissa äänen sai stereona ulos vain kuulokeliitännästä. MD2 oli myös edullisempi.
Mega Drive myi hienosti, 14 vuotta, ja se oli Segan menestyksekkäin konsoli. Tuki Megadrivelle loppui 1998 ja viimeinen MD-peli julkaistiin 2002. MD:n korvasi CD-levyjä käyttävä Sega Saturn.
Monen mielestä Megadrive on edelleen "the konsoli". Niin myös minun mielestä. Syy on hyvin yksinkertainen, Nintendolla oli Mario, Segalla oli Sonic, Earthworm Jim, Altered beast, Zero Wing, Ecco the Dolphin, kaikki Mikki ja Aku -pelit (jotka ovat muuten todella hyviä kaikki, varsinkin legendaarinen Quackshot), Mortal Kombatit, Lotus Turbo Challenge, jne... Nintendolle ei yksinkertaisesti ollut yhtä hyviä pelejä. MD:n pelit olivat yleensä myös paljon nopeatempoisempia, MD pystyikin huomattavasti sulavampaan grafiikkaan.
Oma Segani on MD2, uudempaa mallia. Segan kanssa huomaa kuinka hyvin sen padi on suunniteltu. Näppäinten liikkeet ovat tarkkoja eikä padi tunnut lelumaiselta niinkuin nykyohjaimissa. Jos kuolet pelissä, se _EI_ ollut ainakaan padin vika. Muutamaa peliä olen ehtinyt jo kunnolla kokeilemaan, mukana sattui tulemaan Lemmings ja Sonic 1, joita on tullut tahkottua kiitettävästi. Tavoitteena olisi hankkia ainakin ne kaikki pakolliset pelit, ja ehkä AV-kaapelikin. Megadrive on edelleen voimissaan, varsinkin kaksinpeleille ei vaan löydy minkäänlaista vastetta nykypeleistä. "It takes Ages to be this good! It takes SEGA to be this good."
