Laiteblogi on nyt Miljoonalaatikko!

TPWX-Laiteblogi on muuttanut, olemme nykyään Miljoonalaatikko! Meidät löytää nykyään osoitteesta http://miljoonalaatikko.com/ jossa jatkamme Tommi Tauriaisen kanssa juttujen raapustelua tuttuun hitaaseen tahtiin. Itse asiassa tavoitteena olisi saada enemmän sisältöä kirjoitettua, mutta kesällä kun on muutakin tekemistä kuin elektroniikan ropaaminen niin minkäs teet. Joka tapauksessa hyviä kesän jatkoja ja tutustukaa uuteen sivustoon.

Roskislöytöjä

Kotipaikkakunnallani järjestettiin SER-Keräys ja kun noita vanhoja koneenraatoja ym. oli kerääntynyt, veimme peräkärryllisen tavaraa kierrätykseen. Ihan hyvä reissu kun paluumatkalle tarttui mukaan yksi pöytämallin tietokone (Fujitsu Scaleo P), joka oli ihan ehjä, yksi PS2 ja yksi kannettava tietokone, Fujitsu Esprimo. Ei ollut kovinkaan vanhan näköinen ja ainoa vika oli että näyttö oli rikki, murjottu täysin käyttökelvottomaksi. No kaverini sitten soitteli ja ilmeni että hänellä on Acerin kannettava missä emolevy on viallinen, mutta näyttö olisi ehjä ja samankokoinen (1280x800 15.4"). Elintenluovuttaja siis löytyi ja näytönsiirtoleikkaus onnistui ilman komplikaatioita, samalla hoidimme mahdollista dementiaa lisäämällä muistin määrää yhdellä gigatavulla. Kuvassa siis Fujitsun Esprimoa testataan Acerin Aspiren näytöllä ja Toshiba Satelliten laturilla:

Scaleo-pöytäkone meni samalle kaverille vaihdossa näyttöpaneelista, siinä ei ollut mitään muuta vikaa kuin prossutuulettimen piuha irti. PS2 puhdistettiin pölyistä ja todettiin toimivaksi. Mutta sitten alkoi ongelmat, Esprimo alkoi oikuttelemaan, syyksi totesin viallisen kiintolevyn, oli ilmeisesti kokenut saman kohtalon kuin näyttö. SeaTools varmisti että vika oli kiintolevyssä, livebootti Ubuntun levyllä ja kone toimii taas hienosti. No kaverin Acerista purettu kiintolevy oli jo hollilla, kunnes:

Ei, kovalevyn päälle ei kannata pudottaa näppäimistöä. Ja itsellänikään ei tietenkään ollut kuin IDE-väyläisiä 2.5" levyjä. So much for free parts, piti huuto.netistä huutaa 45 eurolla 320G kovalevy, aika pienillä kustannuksilla kuitenkin selvisin, ottaen huomioon että ko. läppärin hinta on luokkaa 400E. Akkuahan tuossa Esprimossa ei ole, eikä virtalähdettä, mutta jos sellaiset jostain edukkaasti löytyisivät.

Robottiprojekti, osa 2 - Firebot ja kärähtänyt piiri

Alunperin oli tarkoitus kirjoitella tiheämmällä syklillä uutisia robottiprojektista, mutta kirjoittelut jäi vähemmälle tiiviin lukujärjestyksen takia. Näin kevättä kohti on taas jäänyt paremmin aikaa harrastuksille ja blogauksellekkin, joten eiköhän siirrytä suoraan asiaan.

Suurin osa robottiprojektin alkuosasta mennä vilahti tekniikka tutkiessa ja uutta ideaa kehitellessä. Suurimman haasteen heti alkuvaiheeseen toi sovelluskehitys, koska dokumentaatio laitteen ohjelmointiin oli kaunistelematta todella vajaa. Selvitystyön tuloksena kävi ilmi, että ohjelmointi tehdään C Sharpilla ja että robotti hyödyntää Microsoft Robotics Studion ohjelmistoa palveluiden pyörittämiseen.

Projektin ideaksi valittiin "Firebot" eli robotti, joka sisältää sammutuspullon ja palohälyttimen sekä hyödyntää robottirungon alkuperäisiä IR-antureita sisänavigaatiossa. Tarkoituksena on siis saada robotti suunnistamaan automaattisesti ja kun hälytys tulee, voidaan siirtyä käsiajoon. Manuaaliajossa voidaan sumutella hiilidioksidi-sammuttimella ja ajella haluttuun suuntaan. Sammutuksen jälkeen robotti siirtyy takaisin automaattiseen ajotilaan.

Väliseminaariin mennessä robotti saatiin tottelemaan ohjelmoijan käskyjä ja niinpä saimme demonstroitua ohjelmaa, joka ajaa seinän lähelle, mutta jättää kolaroinnin väliin.

Väliseminaarin jälkeen sisänavigaatio kehittyi jo niin, että robotti pystyi tutkimaan ympäristöään ja valitsemaan uuden ajosuunnan. Palohälytin saatiin kytkettyä I/O-kortille optoerottimen kautta ja hälytystieto saatiin näkyville myös ohjelmassa.

Kehitystyöhön takapakkia toi moottoreidenohjauspiiri, joka palaa tusahti kesken käytön (joka oli myös valmistajan tiedostama vika). Kuvassa on uudempi malli, jonka jäähdytys on paremmin hoidettu. Vanhassa versiossa ei ole jäähdytyssiiltä laisinkaan. Kyseisen piiri saa servokortilta kaksi PWM-pulssitietoa, joiden perusteella se antaa moottoreiden lähtönavoille sopivat jännitteet joiden mukaan moottorit pyörivät. Piiri sisältää ATMEGA88 piirin, ohjaustransistorit ja muut oheiskomponentit. Tällä hetkellä on käynnissä metsästys uuden ohjainpiirin löytymiseksi ja kehitystä pyritään jatkamaan ongelmasta huolimatta.

TPWX esittää: Laiteblogi, Jakso 37

TPWX esittää: Laiteblogi, Jakso 37. TechnoPenguin ratkoo palaneen kannettavan arvoitusta. Kotimainen viihdesarja, 42min.
 

Sain kaverilta kannettavan tietokoneen, jossa on kuulemma "vikaa". Kolisee, kuumenee, jumittaa ja näyttö sekoilee. Ensimmäiseksi tietysti purin sen ja kas, prosessorin jäähdytysripa oli irti.

Vastakappaleet, jotka normaalisti olisivat kiinni emolevyssä, olivat rapsahtaneet irti, josta seuraa erinäisiä pikku juttuja. Hercule Poirotin tavoin käytin harmaita aivosolujani ja päädyin aihetodisteiden valossa tapahtumaketjuun:

1. Prosessorituulettimesta löytyi halkaisijaltaan 10mm kokoinen pölypallo. -> Prosessorituuletin on todennäköisesti jumiutunut.
2. Tästä seuraa että prosessori on käynyt aika reippaan lämpöisenä
3. Lopulta lämpö ja siilin kiinnikkeissä olevien jousien rasitus on aikaansaanut vastakappaleiden korkkaamisen, jonka johdosta siili on irronnut.
4. Tästä seuraa kolinaa, kuumentumista ja jumittelua.

Tapahtumaketju pyöri päässäni kuin CSIssä konsanaan. Aikani fiilisteltyä juotin vastakappaleet takaisin emolevylle ja asensin siilin paikalleen.

Mutta tämäpä ei auttanut viimeiseen kohtaan vikalistalla. Jatkoin diagnoosiani Tohtori Housen tavoin: Mikä täsmää oireisiin? Ilmeisesti lämpötila kotelon sisällä on noussut tarpeeksi ja näytönohjain on kuumentunut, aiheuttaen sen särkymisen. Näytönohjaimen piiri oli herkkä kosketukselle ja ajoittain kuva näkyi aivan selkeänä. Aavistelin, että BGA-kannan juotoksissa on mahdollisesti hiusmurtumia, tämä on yleisesti tiedossa oleva nVdian ongelma. Normaali harrastelija olisi lyönyt kuumailmapuhaltimen tulille, mutta koska minulla ei sellaista ollut juuri sillä hetkellä saatavissa, päädyin kokkailemaan.

Paistetaan 200 astetta 10 minuuttia foliolla pellistä erotettuna. Jos joku tässä vaiheessa pitää minua pähkähulluna, googlatkoon "GPU Oven fix". Tekniikalla on korjattu kymmeniä näytönohjaimia, muutama XBOX 360 ja PS3. Leivinuunihan vastaa toiminnaltaa teollisuuden Reflow-uunia, jolla tehdään aivan samanlaisia juotostöitä.

Tässä jaksossa ei ollut kuitenkaan Happy Endiä, sillä näytönohjain ei korjautunut. Kosketusherkkyys katosi, joten juotokset ehjäytyivät, mutta nyt häiriöt pahenivat. Näyttis saattoi olla liian lähellä vastuksia, saatoin kolauttaa jotain rikki kun otin sen uunista tai sitten tämän mallisia kortteja ei voi korjata kyseisellä menetelmällä. Täytyy myöntää, että oli hieman outo tunne laittaa pellillinen elektroniikkaa uuniin. Noh, katiskasta irtoaa sentään 1G muistia ja 60G kovalevy hyötykäyttöön ja mahdollisesti konetta voisi ajaa headlessinä verkon yli.

Ai niin, ironisesti kannettavan malli on Celsius H.

Ensi jaksossa: Asus EEE + XP. Miten asennetaan CD-asemattomaan Asus EEE:hen Windows XP.

Säröpedaaliremontti

Kyseisen säröpedaalin rakentelusta on jo tovi aikaa, mutta näin jälkeenpäin pientä modailua siihen piti kehitellä. DC-muuntajalta tuleva jännite pompsahteli siihen malliin rajusti, että se kuului vahvistimesta pienenä vinkumisena.

Oskilloskooppitutkimusten jälkeen tuli todettua, että tasajännitteessä oli lisänä noin 1KHz 0,175V(p-p) vaihtosignaali, joka kehittyy hakkuriperiaatteella toimivasta muuntajasta (jonka piti olla hyvä ja reguloitu jne...noh mainospuheet on mainospuheita). Juurikin kyseinen signaali vahvistui ensin kytkennän operaatiovahvistimessa ja piuhan päässä itse kitaravahvistimessa, kun efektin volumen ja tonen asetti isolle. Pedaalin elektroniikka vaatii hyvin vähän virtaa, joten muuntaja ei ilmeisesti tämänkään takia toiminut aivan oikein. Kaikilla muuntajilla on jonkinlainen minimikuorma, jolla jännite saadaan tasattua kunnolla.

Hilpentööriosastolta löytynyt 470uF kondensaattori tasasi signaalin niin, että amplitudiksi jäi noin 40mV (p-p), joka ei vielä vaimentanut vinkumista aivan riittävästi. Tarkempi tutkimus tuotti tulosta ja 1000uF konkka tuli bongattua komponenttiviidakon seasta. Tällä kyseisellä konkalla häiriösignaali tippui 10mV(p-p) tasolle, joka ei enää testissä tuntunut kuuluvan vahvistimesta juuri ollenkaan.

Joten koppaa hieman enemmän auki, kolvi käteen ja uutta konkkaa kaveriksi... Pientä arpomista oli paikan suhteen, kun alussa näytti ettei sopivaa saumaa löydy oikein mistään. Pienen pyörittelyn jälkeen oma paikka löytyi konkalle ja nopea testaus, koppa kiinni ja uusi testi. Vinkuminen poissa ja toimiikin vielä, eli tavoite suurinpiirtein saavutettu.

Jotain ideointia pitäisi vielä kehitellä viheltävälle häiriöäänelle, joka ilmenee kuuluu, kun tonen kääntää aivan ääriasentoon. Ylikuulumista, kiertoa?..ööm, ens kerralla sitten.

Robotti-projekti, osa 1.

Niin se sitten kevät-kausi starttasi koulussa ja reppu tuli kaivettua esille loman jäljiltä. Tähän mennessä suurin osa opiskelusta on keskittynyt tuntiopetukseen ja laboratoriotyöskentelyyn, mutta nyt saatiin mukavaa vaihtelua projektiluonteisen työn käynnistyttyä.

Kevään mittaan on siis tarkoitus kehitellä Corobot-robottialustasta jotakin järkevää (?) viritelmää. Edellisen vuoden opiskelijat olivat kehitelleet mm. kouralla palloa tasapainottelevaa masiinaa ja toisella robotti räpsi kuvia onnesta soikeana, kun löysi sopivan RFID-tunnistekortin ja joku kai mietti maailman syvintä olemusta, vai mitähän, ei muista nyt tähän hätään. Lapsi on terve, kun se leikkii ja insinööriopiskelija on sairas jo muutenkin.

CoroWare, Inc yrityksen valmistama Corobot on rakennettu tavallisen PC-raudan ympärille lisäämällä siihen sopivia lisäkortteja, joilla saadaan aikaiseksi I/O-liitäntöjä sekä mm. ohjaussignaalit servomoottoreille, joita voidaan käyttää mm. kouran ohjaamiseen. Korttien lisäksi valmistaja tarjoaa valmiita kirjastoja omien sovellusten kehittämiseen, jolloin esimerkiksi servojen ohjaus voi hoitua suoraan sopivalla muuttujan arvolla vrt. että ohjelmoija miettisi itse servon teknistä toimintaa.

Prosessori tikittää 1,5 GHz taajuudella ja muistia on gigan verran. Kovalevy on kannettavista tuttua 2,5" mallia ja tilaa löytyy 80 gigatavun edestä. Kaupasta saatavasta perusrungosta löytyy sekä taakse että eteen etäisyyttä mittaavat IR-anturit ja kamera sekä lisävarusteena saatavissa on koura puristusvoima-anturilla, jolla voi nostaa 8 unssin painosta hilpentööriä, elikkä noin rapeat 226 grammaa näillä ihmisten mittayksiköillä ilmoitettuna.

Laitteeseen on asennettu valmiiksi sekä Windows XP että Ubuntu, jolloin kehittämisen voi aloittaa kummalta pohjalta tahansa. Mikäänhän ei toki estä pyyhkäisemästä sileäksi koko kovalevyä ja käyttämällä juuri sitä järjestelmää mitä haluaa.

Aloitimme tänään laitteen tutkimisen ja osittaisen purkamisen, jotta saisimme selville mitä liitäntöjä ulospäin/sisäänpäin olisi tarjolla ja millaiset määrät, jolloin jatkossa olisi parempi käsitys millaisen laitteen kanssa ollaan tekemisissä. Liitäntöjä tuntui löytyvän vähintäänkin riittävä määrä kevään mittaiseen projektiin, joten nyt ongelmana olisi lähinnä itse sovelluksen keksiminen.

Perjantaina olisi sitten oman ryhmän kanssa ensimmäinen viikkopalaveri, joten katsotaan miten homma lähtee pyörimään. Raportointia lisää, kunhan projekti etenee.

Esittelyvideo Corobot-robotista (Youtube)

Kirurgin pöydällä: Logitech MX1000

Tässä joulun alla on ollut vähän kiirettä koulun suhteen, mutta ruotsin kokeen loppuvastuksesta päästyäni olen ehtinyt jopa rassailla jotain. Nimittäin tuo oma hiiri, rakas Logitech MX1000 joka aikoinaan oli top-of-the-line-malli, tarvitsi hieman huoltoa. Vasemman puoleinen nappula nimittäin alkoi elää omaa elämäänsä tehden satunnaisia tuplaklikkauksia ym. No, oireiluun löytyi simppeli vika, mikrokytkin on kulunut. Korvikkeeksi ei käy ihan mikä tahansa nappula, vaan Omronin D2F-sarjaa oleva pieni kytkin. Vanhan tarkka malli oli D2FC-F-7N, mutta korvasin ne ihan D2F-perusmallilla, hintaa muutamia euroja per kytkin. Kytkimiä saa ihan vaikka Elfalta, itse kävin tilaamassa paikallisen elektroniikkaliikkeen kautta. Korjattuani kaverinkin hiiren katsoin aiheellisiksi ottaa muutamia kuvia ja dokumentoida prosessin.

Hiiri aukeaa kuvassa näkyvillä ruuveilla ilman väkivaltaa, kuorta on tosin raotettava hieman ulospäin nuolen osoittamaan suuntaan. Varovaisuus on kuitenkin tarpeen etteivät seuraavassa kuvassa näkyvät johdot katkea. Ne irtoavat liittimistään ihan vetämällä.

Rullamekanismi poistetaan yhtenä elementtinä irrottamalla ruuvi ja nostamalla rullamekanismi hieman vinottain pois.


Kuvassa oikeassa reunassa on ympyröity latausnastoihin menevät juotokset, jotka täytyy juottaa irti. Sen jälkeen löysätään (Huom! ei irroiteta) nuolilla osoitetut ruuvit ja painetaan hiiren etuosassa olevaa muoviklipsiä eteenpäin, jotta piirilevyn voi irrottaa


Seuraavaksi päästään itse asiaan. Piirilevy on kaksikerroksinen ja mikrokytkimet ovat ylemmässä levyssä kiinni. Levyjä ei kannata lähteä irrottamaan toisistaan, vaan kytkimet on juotettava irti varovasti levyjen välisestä raosta. Pieni kolvinkärki auttaa asiaa.


Tämän jälkeen tietysti juotetaan uudet kytkimet tilalle ja kokoaminen käänteisessä järjestyksessä. Piirilevyä paikalleen asetettaessa on muistettava katsoa, että pohjassa olevat virta- ja resetnappulat tulevat oikealle kohdalle. Rullamekanismin paikalleen laittaminen on myöskin mielenkiintoista, se täytyy asettaa hieman vinosti ensin etuosastaan ja sitten laskea takaosa paikalleen. Vielä kun muistaa kytkeä johdot (varovasti sen lattakaapelin kanssa) ennen kokoamista niin hiiri toimii taas kuin unelma. Omassa huomasin tosin pientä jäykkyyttä napeissa mutta päivän käytön jälkeen nappulat tuntuivat taas ihan normaaleilta.
Hyvinkin triviaali muutaman minuutin homma siis, mutta säästää paljon rahaa ja hermoja. Huom! En ota tietenkään mitään vastuuta jos nyt joku onnistuu kädettämään ja särkemään hiirensä ohjeita seuratessa.